Raamattu on maailman luetuin kirja, mutta harva tietää, miten se sai nykyisen muotonsa. Tällä sivulla tutustumme Raamatun syntyhistoriaan, alkukieliin ja siihen, miten Raamattu on käännetty suomeksi vuosisatojen saatossa.
Noin 1400 eKr. – 100 jKr.
Raamattu on 66 kirjan kokonaisuus, joka syntyi noin 1 500 vuoden aikana kymmenien eri kirjoittajien toimesta. Se koostuu Vanhan testamentin juutalaisesta perinnöstä (39 kirjaa) ja Uuden testamentin apostolisesta todistuksesta (27 kirjaa).
Vanhimmat tekstit — kuten Mooseksen laulut ja varhaiset psalmit — ovat peräisin noin vuodelta 1 400 eKr. Mooseksen viiden kirjan (Pentateukki) perinne ulottuu Israelin varhaishistoriaan. Profeettojen kirjat, kuten Jesaja ja Jeremia, syntyivät noin 700–500 eKr. Viimeiset Vanhan testamentin kirjat, kuten Danielin kirja ja Malakia, kirjoitettiin noin 400-luvulla eKr.
Uuden testamentin vanhimmat tekstit ovat Paavalin kirjeet, joista ensimmäinen Tessalonikalaiskirje on kirjoitettu noin vuonna 50 jKr. — vain parikymmentä vuotta Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen. Evankeliumit (Markus, Matteus, Luukas ja Johannes) kirjoitettiin noin vuosina 65–95 jKr. Uusin kirja, Johanneksen ilmestys, valmistui noin vuonna 95 jKr.
Tekstejä välitettiin aluksi suullisesti ja käsikirjoituksina ennen kuin ne koottiin kaanoniksi. Ensimmäinen painettu Raamattu oli Johannes Gutenbergin Raamattu vuonna 1455, mikä mullisti Raamatun leviämisen.
Heprea, aramea ja kreikka
Vanha testamentti kirjoitettiin pääosin hepreaksi, joka on yksi maailman vanhimmista edelleen puhuttavista kielistä. Osa teksteistä — erityisesti Danielin kirjan luvut 2–7 ja Esran kirjan osat — kirjoitettiin arameaksi, joka oli Lähi-idän yleiskieli Persian valtakunnan aikana. Aramea oli myös Jeesuksen äidinkieli.
Uusi testamentti kirjoitettiin kokonaan kreikaksi — tarkemmin sanottuna koinee-kreikaksi, joka oli Rooman valtakunnan itäosan yleiskieli. Kreikka mahdollisti evankeliumin nopean leviämisen koko Välimeren alueella. Paavalin kirjeet, evankeliumit ja Ilmestyskirja ovat kaikki alun perin kreikankielisiä.
Jo ennen Jeesuksen aikaa Vanha testamentti käännettiin kreikaksi niin kutsutuksi Septuagintaksi (noin 250 eKr.). Tämä käännös oli alkuseurakunnan käyttämä Raamattu, ja Uuden testamentin kirjoittajat lainasivat usein juuri sitä.
Agricolasta nykypäivään
Mikael Agricola (1548) — Suomalaisen kirjakielen isä Mikael Agricola julkaisi ensimmäisen suomenkielisen Uuden testamentin vuonna 1548. Teos nimeltä Se Wsi Testamenti oli samalla yksi ensimmäisistä suomenkielisistä painetuista kirjoista ylipäätään. Agricola käänsi myös osia Vanhasta testamentista, kuten Psalmit ja profeettojen kirjoja.
Koko Raamattu suomeksi (1642) — Ensimmäinen kokonainen suomenkielinen Raamattu ilmestyi vuonna 1642, lähes sata vuotta Agricolan työn jälkeen. Tätä kutsutaan usein "vanhaksi kirkkoraamatuksi", ja se palveli suomalaisia seurakuntia pitkään.
Vuoden 1776 Raamattu — Tämä oli merkittävä tarkistus vanhasta kirkkoraamatusta. Se yhtenäisti kieltä ja teki tekstistä helpommin luettavaa. Vuoden 1776 Raamattu oli käytössä lähes 160 vuotta.
Vuoden 1933/1938 käännös — Tämä on ehkä suomalaisen raamatunhistorian tärkein yksittäinen käännös. Vanha testamentti valmistui vuonna 1933 ja Uusi testamentti vuonna 1938. Käännös tehtiin suoraan alkukielistä (hepreasta ja kreikasta), ja se on kieleltään juhlallista, kaunista ja kirjallisesti arvostettua. Monet tunnetut raamatunlauseet — kuten "Alussa loi Jumala taivaan ja maan" — ovat suomalaisille tuttuja juuri tässä muodossa. Ilopillerin nettiraamattu käyttää 1933/1938 käännöstä, koska se on tekijänoikeudesta vapaata (public domain) ja siten vapaasti jaettavissa.
Vuoden 1992 kirkkoraamattu — Uusin virallinen suomennos pyrkii nykysuomen selkeyteen ja luettavuuteen. Se on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virallinen käännös ja käytössä jumalanpalveluksissa. Käännösperiaatteena on dynaaminen vastaavuus eli ajatuksen välittäminen luontevalla nykykielellä.
Käännösperiaatteet ja vertailu
Eri käännökset palvelevat eri lukijoita ja eri tarpeita. Formaalinen vastaavuus (kuten 1933/1938 käännös) pyrkii säilyttämään alkukielisen tekstin rakenteen ja sanamuodot mahdollisimman tarkasti. Tämä tekee käännöksestä juhlavamman ja tarkemman, mutta joskus vaikeammin ymmärrettävän.
Dynaaminen vastaavuus (kuten vuoden 1992 käännös) pyrkii välittämään alkutekstin ajatuksen luontevalla nykykielellä. Tämä tekee tekstistä helpommin lähestyttävää, mutta jotain alkuperäisestä rakenteesta saattaa kadota.
Usein on hyödyllistä vertailla kahta–kolmea käännöstä rinnakkain — näin alkuperäinen merkitys avautuu monipuolisemmin. Jokainen käännös on ikkuna samaan alkutekstiin, mutta eri kulmasta katsottuna.
Käytännön vinkkejä aloitukseen