Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.
— Sananl. 17:17
Raamatun kohtia ystävyydestä
10 raamatunjaetta aidosta ystävyydestä: uskollisuus, rehellisyys, anteeksianto ja toisen tukeminen. Sananlaskujen viisaus, Paavalin kirjeet ja Jeesuksen opetukset. Jakeet ovat vuoden 1933/38 raamatunkäännöksestä.
Kahden on parempi kuin yksin, sillä heillä on vaivannäöstänsä hyvä palkka.
— Saarn. 4:9
Rauta rautaa hioo, ja ihminen toistansa hioo.
— Sananl. 27:17
Hoivatkaa sentähden toinen toistanne, niinkuin Kristuskin on teidät hoivaansa ottanut Jumalan kunniaksi.
— Room. 15:7
Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain.
— Gal. 6:2
Kuin syvät vedet ovat miehen sydämen aivoitukset, mutta ymmärtäväinen mies ne ammentaa esiin.
— Sananl. 20:5
Parempi julkinen nuhde kuin salattu rakkaus.
— Sananl. 27:5
Ystävääsi ja isäsi ystävää älä hylkää, äläkä hätäpäivänäsi mene veljesi taloon: parempi läheinen naapuri kuin kaukainen veli.
— Sananl. 27:10
Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.
— Sananl. 17:9
Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile…
— 1. Kor. 13:4
Mitä Raamattu opettaa ystävyydestä?
Raamattu näkee ystävyyden Jumalan lahjana ja kutsumuksena. Hyvä ystävä ei ole vain seuralainen — hän on ihminen, joka uskaltaa puhua totta, kantaa toisen kuormia ja pysyä rinnalla silloinkin, kun se on vaikeaa. Raamatun tunnetuin ystävyyskertomus on Daavidin ja Jonatanin liitto (1. Sam. 18–20), jossa ystävyys ylitti valta-asetelmat ja oman edun.
Jeesus kutsui opetuslapsiaan ystävikseen (Joh. 15:15). Tämä malli — epätäydellisten ihmisten välinen uskollinen rakkaus — on ystävyyden ihanne: rehellinen, anteeksiantava ja kannatteleva.