Äidin käsissä kasvoin suureksi, niissä käsissä, jotka eivät koskaan väsyneet. Kädet, jotka sitoivat haavat ja pyyhkivät kyyneleet poskelta. Kädet, jotka leipoivat pullaa lauantaisin, tuoksu täytti koko talon. Kädet, jotka solmivat kengännauhoja ja kampasivat tukkaa hellästi. Kädet, jotka heiluttivat portilta kun lähdin kouluun ensimmäistä kertaa. Kädet, jotka pitivät kiinni kun maailma tuntui liian suurelta. Nyt nuo kädet lepäävät sylissä, ryppyisinä, mutta yhä lämpiminä. Ja minä pidän niistä kiinni niin kuin ne pitivät minusta.
— Tuntematon