Isän nyrkkeilykengät
Kellarin nurkassa, hyllyn takana,
löytyivät isän vanhat nyrkkeilyhanskat.
Nahka kulunut, nauhat rispaantuneet,
tuoksu, joka haisi ajalta ennen minua.
"Kerro", pyysin.
Ja isä kertoi.
Armeijan jälkeen, kuusikymmentäluvulla,
kun hän oli laiha ja vihainen ja nuori
eikä tiennyt mitä elämältä halusi.
Nyrkkeilyyn hän meni, koska
"piti saada raivo johonkin."
Hän ei ollut hyvä, hän sanoi.
"Liian kärsivällinen kehässä.
En osannut lyödä ensimmäisenä."
Mutta hän oppi kurinalaistiksi.
Oppi nousemaan, kun kaatui.
Oppi, ettei häviäminen ole häpeä
— häpeä on olla yrittämättä.
"Niillä opeilla olen elänyt", hän sanoi
ja laittoi hanskat takaisin hyllylle.
Nyt ne ovat minun hylylläni.
Nahka on vielä kuluneempi,
nauhat vielä rispaantuneemmat.
En ole koskaan nyrkkeilyt.
Mutta joka kerta kun elämä kaataa minut,
katson niitä hanskoja
ja muistan isän sanat:
"Nouse. Aina nouse."
Ja nousen.
— Tuntematon
Isän kädet
Isän kädet ovat karheat ja vahvat,
vuosien työ on ne muokannut.
Ne ovat rakentaneet ja korjanneet,
nostaneet ja pidelleet.
Mutta kun ne tarttuvat lapsen käteen,
ne muuttuvat pehmeiksi kuin sametti.
Isän kädet osaavat molemmat:
työn voiman ja rakkauden helleyden.
— Liisa Virtanen
Isän jalanjäljet
Pienenä kävelin isän jalanjäljissä,
ne olivat niin suuret ja syvät.
Yritin astua samaan tahtiin,
mutta jalkani olivat liian pienet.
Nyt kävelen omia polkujani,
mutta suunta on sama.
Isän jalanjäljet ohjasivat minut
oikealle tielle elämässä.
— Kansanperinne
Isän hiljainen rakkaus
Isä ei aina sano sanoja,
mutta hänen tekonsa puhuvat.
Hän herää aikaisin aamulla,
ja tekee työtä perheen vuoksi.
Isän rakkaus on hiljaista,
kuin joen virta syvällä.
Se ei pidä ääntä itsestään,
mutta kantaa meitä kaikkia.
— Kansanperinne
Isän syli
Isän syli on turvapaikka,
jonne mahtuu kaikki murheet.
Siellä maailma rauhoittuu,
ja pelot pienenevät.
Isän sylistä ammennan voimaa,
kun omat voimat ehtyvät.
Se on paikka, jossa olen
aina tervetullut kotiin.
— Helmi Laine
Isä ja poika
Isä otti pojan käteen,
ja yhdessä he lähtivät kalaan.
Vesi oli tyyni, ilma raikas,
ja hiljaisuus kertoi kaiken.
Ei tarvittu suuria sanoja,
yhdessäolo riitti.
Isän ja pojan välillä
on side, joka ei koskaan katkea.
— Eero Niemi
Isän perintö
Isä ei jättänyt minulle kultaa,
ei hopeaa eikä jalokiviä.
Mutta hän jätti jotain arvokkaampaa:
rehellisyyden ja työnteon arvon.
Hän jätti minulle naurun lahjan,
ja taidon nähdä kauneus arjessa.
Isän perintö on rikkaus,
jota mikään ei voi viedä.
— Väinö Mäkelä
Isän neuvot
Isä sanoi: ole rehellinen,
tee työtä, älä luovuta.
Isä sanoi: kunnioita muita,
ja pidä sanasi aina.
Nuo sanat olen muistanut,
ne ovat kulkeneet mukanani.
Isän neuvot ovat kompassi,
joka ohjaa oikeaan suuntaan.
— Olavi Koskela
Isälle kiitos
Kiitos, isä, että olit siinä,
kun maailma tuntui suurelta.
Kiitos, että opetit minua,
ja uskoit minuun aina.
Sinun kätesi rakensivat kodin,
sinun sanasi antoivat suunnan.
Isä, sinä olet kallio,
jonka päälle elämäni seisoo.
— Ilopilleri
Isän voima
Isän voima on kuin vuoren kalli, joka suojaa ja tukee. Hänen kätensä ovat kuin puun juuret, jotka antaavat vakauden. Isä on elämäni perusta.
— Juhani Nieminen