Siellä oli yksi kauppa, yksi koulu
ja kirkko, jonka kello löi joka tunti.
Kaikki tunsivat kaikki
ja kaikkien asiat olivat kaikkien asioita.
Kesäisin pyöräiltiin hiekkateillä
ja ukonilmaa paettiin navettoihin.
Mansikkaa poimittiin ojien varsilta
ja suuhun mahtui enemmän kuin koriin.
Talvisin ladut tehtiin pellon poikki
ja jäällä pelattiin jääkiekkoa
ilman mailoja, ilman kypäriä,
luistimissa joissa terät olivat tylsät.
Naapurin Reetasta tuli paras ystävä
sinä päivänä, kun hän antoi minulle
puolet eväsleivästään
koulun pihalla syyskuussa 1978.
Nyt kylä on hiljainen.
Kauppa sulki, koulu yhdistettiin,
ja kirkko soi vain hautajaisissa.
Mutta joka kerta kun ajan ohi
— kesällä, ikkunat auki —
tuoksut palaavat. Kaikki tuoksut.
Ja hetkeksi olen taas se lapsi,
jolla on hiekkaa varpaissa
ja kesäilta edessään,
ja koko maailma on
tämä pieni kylä.
— Tuntematon