Laatikon pohjalta löytyy kirjeitä,
haalistunutta mustetta paperilla.
Käsiala on tuttua,
vaikka kirjoittajaa ei enää ole.
Jokainen kirje on kuin aikakone,
joka vie takaisin hetkeen.
Sanoja, jotka kirjoitettiin rakkaudella,
sanoja, jotka kestävät aikaa.