Sananlaskut 6

Poikani, jos olet ketä lähimmäisellesi taannut, lyönyt kättä vieraalle;

jos olet kietoutunut oman suusi sanoihin, joutunut suusi sanoista kiinni,

niin tee toki, poikani, pelastuaksesi tämä, koska olet joutunut lähimmäisesi kouriin: Mene, heittäydy maahan ja ahdista lähimmäistäsi;

Älä suo silmillesi unta äläkä silmäluomillesi lepoa.

Pelastaudu käsistä niinkuin gaselli, niinkuin lintu pyydystäjän käsistä.

Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu.

Vaikka sillä ei ole ruhtinasta, ei päällysmiestä eikä hallitsijaa,

se kuitenkin hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana.

Kuinka kauan sinä, laiska, makaat, milloinka nouset unestasi?

Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin,

niin köyhyys käy päällesi niinkuin rosvo ja puute niinkuin asestettu mies.

Kelvoton ihminen, väärä mies on se, joka kulkee suu täynnä vilppiä,

silmää iskee, jaloillaan merkkiä antaa, sormillansa viittoo,

kavaluus mielessä, pahaa aina hankitsee, riitoja rakentaa.

Sentähden hänen turmionsa tulee yhtäkkiä, tuokiossa hänet rusennetaan, eikä apua ole.

Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu:

ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta,

sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan,

väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken.

Säilytä, poikani, isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta.

Pidä ne aina sydämellesi sidottuina, kääri ne kaulasi ympärille.

Kulkiessasi ne sinua taluttakoot, maatessasi sinua vartioikoot, herätessäsi sinua puhutelkoot.

Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie,

että varjeltuisit pahasta naisesta, vieraan vaimon liukkaasta kielestä.

Älköön sydämesi himoitko hänen kauneuttaan, älköönkä hän sinua katseillaan vangitko.

Sillä porttonaisen tähden menee leipäkakkukin, ja naitu nainen pyydystää kallista sielua.

Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta?

Voiko kukaan kävellä hiilloksella, jalkain häneltä kärventymättä?

Samoin käy sen, joka menee lähimmäisensä vaimon luo: ei jää rankaisematta kukaan, joka häneen kajoaa.

Eikö halveksita varasta, vaikka hän olisi nälissään varastanut hengenpiteikseen?

Onhan hänen, jos tavataan, seitsenkertaisesti korvattava, annettava kaikki talonsa varat.

Joka vaimon kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee.

Hän saa vaivan ja häpeän, eikä hänen häväistystään pyyhitä pois.

Sillä luulevaisuus nostaa miehen vihan, ja säälimätön on hän koston päivänä.

Ei hän huoli mistään lunastusmaksusta, ei suostu, vaikka kuinka lahjaasi lisäät.