Psalmit 104

Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.

Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;

sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.

Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.

Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.

Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.

Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;

vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.

Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.

Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.

Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.

Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.

Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.

Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän

ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.

Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.

Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.

Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.

Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.

Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.

Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.

Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.

Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.

Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.

Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.

Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.

Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.

Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.

Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.

Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.

Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,

hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.

Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.

Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.

Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!