Daavid pohtii elämän lyhyyttä ja ihmisen katoavaisuutta.
Vanha testamentti · Runous ja viisaus
Vanha testamentti — Suomalainen käännös 1933/1938
Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Daavidin virsi.Minä sanoin: "Minä pidän vaelluksestani vaarin, etten kielelläni syntiä tekisi. Minä pidän suustani vaarin ja suistan sen, niin kauan kuin jumalaton on minun edessäni."
Minä olin vaiti, olin ääneti, en puhunut siitä, mikä hyvä on; mutta minun tuskani yltyi.
Minun sydämeni hehkui minun rinnassani; kun minä huokailin, syttyi minussa tuli, ja niin minä kielelläni puhuin.
Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen.
Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on sinun edessäsi niinkuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin. Sela.
Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa.
Ja nyt, mitä minä odotan, Herra? Sinuun minä panen toivoni.
Päästä minut kaikista synneistäni, älä pane minua houkkain pilkaksi.
Minä vaikenen enkä suutani avaa; sillä sinä sen teit.
Käännä vitsauksesi minusta pois, sillä minä menehdyn sinun kätesi kuritukseen.
Kun sinä ihmistä synnin tähden rangaistuksilla kuritat, kulutat sinä hänen kauneutensa niinkuin koinsyömän. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset. Sela.
Kuule minun rukoukseni, Herra, ota korviisi minun huutoni. Älä ole kuuro minun kyyneleilleni; sillä minä olen muukalainen sinun tykönäsi, vieras, niinkuin kaikki minun isänikin.
Käännä pois katseesi minusta, että minä ilostuisin, ennenkuin menen pois eikä minua enää ole.
Löydä myös kauniita värssyjä elämän juhliin, lohduttavia rukouksia eri tilanteisiin ja päivittäinen raamatunjae.