Daavid janoo Jumalaa erämaassa ja ylistää hänen armoaan.
Vanha testamentti · Runous ja viisaus
Daavidin virsi, kun hän oli Juudan erämaassa.Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa.
Niin minä katselin sinua pyhäkössä, nähdäkseni sinun voimasi ja kunniasi.
Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua.
Niin minä kiitän sinua elinaikani, nostan käteni sinun nimeesi.
Minun sieluni ravitaan niinkuin lihavuudella ja rasvalla, ja minun suuni ylistää sinua riemuitsevilla huulilla,
kun minä vuoteessani sinua muistan ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä.
Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipiesi suojassa minä riemuitsen.
Minun sieluni riippuu sinussa kiinni, sinun oikea kätesi tukee minua.
Mutta he etsivät minun henkeäni omaksi turmiokseen, he menevät maan syvyyksiin.
Heidät annetaan miekalle alttiiksi, he joutuvat aavikkosutten osaksi.
Mutta kuningas on iloitseva Jumalassa; hän on jokaisen kerskaus, joka hänen kauttansa vannoo. Sillä valhettelijain suu tukitaan.
Kirjaudu sisään antaaksesi arvostelun ja kommentoidaksesi sisältöä
Ladataan kommentteja...