Psalmit 77

Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Aasafin virsi.Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan; minä korotan ääneni Jumalan puoleen, että hän minua kuulisi.

Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa; minun käteni on yöllä ojennettuna eikä väsy; minun sieluni ei lohdutuksesta huoli.

Minä muistan Jumalaa ja huokaan; minä tutkistelen, ja minun henkeni nääntyy. Sela.

Sinä pidät minun silmäni valveilla; minä olen niin levoton, etten voi puhua.

Minä ajattelen muinaisia päiviä, ammoin menneitä vuosia.

Minä muistan yöllä kanteleeni, minä mietiskelen sydämessäni, ja minun henkeni tutkii:

Hylkääkö Herra ikiajoiksi eikä enää osoita mielisuosiota?

Onko hänen armonsa mennyt ainiaaksi, onko hänen lupauksensa lopussa polvesta polveen?

Onko Jumala unhottanut olla armollinen, onko hän vihassaan lukinnut laupeutensa? Sela.

Minä sanoin: tämä on minun kärsimykseni, että Korkeimman oikea käsi on muuttunut.

Minä muistelen Herran tekoja, minä muistelen sinun entisiä ihmetöitäsi.

Minä tutkistelen kaikkia sinun töitäsi, minä mietin sinun suuria tekojasi.

Jumala, sinun tiesi on pyhä; kuka on jumala, suuri niinkuin sinä, Jumala?

Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä, sinä olet ilmoittanut voimasi kansojen seassa.

Käsivarrellasi sinä lunastit kansasi, Jaakobin ja Joosefin lapset. Sela.

Vedet näkivät sinut, Jumala, vedet näkivät sinut ja vapisivat, ja syvyydet värisivät.

Pilvet purkivat vettä, pilvet antoivat jylinänsä, sinun nuolesi lensivät.

Sinun pauhinasi ääni vyöryi, salamat valaisivat maan piirin, maa vapisi ja järkkyi.

Meren halki kävi sinun tiesi, sinun polkusi läpi suurten vetten, eivätkä sinun jälkesi tuntuneet.

Sinä kuljetit kansasi niinkuin lammaslauman Mooseksen ja Aaronin kädellä.