Tänään on sinun päiväsi, äiti, mutta sinä olet se, joka on jo aamusta saakka laittanut kahvia ja siivonnut ja kysynyt, onko kaikilla hyvä olla. "Istuhan nyt alas", sanomme. "Tänään sinun ei tarvitse tehdä mitään." Sinä istut — viideksi minuutiksi — ja sitten nouset hakemaan kakkuveitsen. Lapset ovat piirtäneet kortin. Siinä on talo, jossa on liian monta ikkunaa, aurinko, jolla on hymy, ja teksti, jossa lukee "ÄIDILLE" isoilla, horjuvilla kirjaimilla. Se on kaunein kortti maailmassa. Me olemme ostaneet kukkia ja lahjan, jota et tarvitse, mutta jota pidät kaapissa seuraavat kaksikymmentä vuotta koska sen antoi joku, jota rakastat. Illalla, kun kakku on syöty ja lapset nukkuvat ja talo on hiljainen, istut sohvalla ja katsot korttia uudelleen. "Tämä oli hyvä päivä", sanot. Mutta jokainen päivä on hyvä kun sinä olet siinä, äiti. Jokainen päivä.
— Tuntematon