Kodille
Koti ei ole seinät eikä katto.
Koti on tuoksu, kun avaat oven —
kahvia, puuta, pestyä pyykkiä.
Koti on ääni — kello tikittää,
lattia narahtelee tutulla tavalla.
Koti on paikka, jossa ei tarvitse selittää
miksi on väsynyt tai hiljainen.
Jossa voi olla juuri sellainen kuin on,
ilman naamareita, ilman esittämistä.
Kodin seinissä asuu muistoja:
lyijykynän viivat ovenpielissä,
lasten kasvu senttimetreissä,
joulut ja syntymäpäivät ja tavalliset tiistait.
Koti on ihminen, joka odottaa.
Valo ikkunassa pimeässä illassa.
Avain, joka sopii lukkoon.
Paikka, jonne aina palata.
— Tuntematon
Kastelapsen tulevaisuus
Pieni ihminen, et vielä tiedä
miten suuri maailma sinua odottaa.
Et tiedä, miten monta aamunkoittoa
sinulle on varattu.
Tulet oppimaan kävelemään
ja kaatumaan ja nousemaan.
Tulet oppimaan puhumaan
ja joskus myös vaikenemaan.
Tulet löytämään ystäviä,
jotka nauravat kanssasi
ja itkevät kanssasi
ja pitävät sinusta kiinni.
Tulet ihmettelemään tähtiä
ja kysymään miksi meri on sininen.
Ja me olemme täällä — vierellä,
valmiina vastaamaan ja ihmettelemään kanssasi.
Tänään sinulle annetaan nimi ja siunaus.
Huomenna sinulle annetaan maailma.
— Tuntematon
Kummin lupaus
Lupaan kulkea rinnallasi,
olla turvana kasvun tiellä.
Kun maailma tuntuu suurelta,
muista — et ole koskaan yksin.
— Tuntematon
Kasteen siunaus
Veden kosketus, siunauksen lahja,
nimi annettu, polku avattu.
Kuljet turvassa, rakastettu lapsi,
enkeli vierellä, valo edessä.
— Tuntematon
Pienelle ihmiselle
Pieni ihminen, suuri ihme,
sinulle avautuu maailman kirjo.
Kädet kantavat, sydämet suojaavat,
rakkaus ohjaa jokaista askeltas.
— Tuntematon