Koti ei ole seinät eikä katto.
Koti on tuoksu, kun avaat oven —
kahvia, puuta, pestyä pyykkiä.
Koti on ääni — kello tikittää,
lattia narahtelee tutulla tavalla.
Koti on paikka, jossa ei tarvitse selittää
miksi on väsynyt tai hiljainen.
Jossa voi olla juuri sellainen kuin on,
ilman naamareita, ilman esittämistä.
Kodin seinissä asuu muistoja:
lyijykynän viivat ovenpielissä,
lasten kasvu senttimetreissä,
joulut ja syntymäpäivät ja tavalliset tiistait.
Koti on ihminen, joka odottaa.
Valo ikkunassa pimeässä illassa.
Avain, joka sopii lukkoon.
Paikka, jonne aina palata.
— Tuntematon