Ei kukaan kertonut meille,
miltä rakkaus näyttää
kaksikymmentä vuotta myöhemmin.
Se ei näytä elokuvilta.
Ei ruusuilta eikä kynttiläillallisilta.
Se näyttää tältä:
Sinä viet roskat ilman pyytämistä.
Minä laitan kahvinkeittimen päälle
ennen kuin heräät.
Sinä muistat, etten pidä kurkkusta.
Minä muistan, että pidät villasukista.
Se näyttää siltä,
kun toinen sairastaa
ja toinen hakee apteekin tyhjäksi
ja keittää kanaliientä
ja vaihtaa lakanat
ja lukee ääneen kirjaa
koska se on ainoa mikä auttaa.
Se näyttää siltä,
kun istutaan autossa hiljaa
ja hiljaisuus ei ole ongelma
vaan koti.
Se näyttää siltä,
kun tietää toisen ajatuksen
ennen kuin hän sanoo sen.
Kun nauru tulee samasta asiasta
samalla sekunnilla.
Rakkaus kaksikymmentä vuotta myöhemmin
ei ole tulta. Se on hiillos.
Hiljainen, lämmin ja kestävä.
Se pitää lämpimänä silloinkin,
kun kaikki muu kylmenee.
— Tuntematon