Sola fide
Latinaa: 'yksin uskosta'. Luterilaisen uskonpuhdistuksen perusperiaate, jonka mukaan ihminen pelastuu yksin uskon kautta, ei omien tekojensa ansiosta. Usko ei ole ihmisen suoritus vaan Jumalan lahja, jolla ihminen tarttuu Kristuksen ansaitsemaan pelastukseen.
Raamatunviite
Room. 3:28
Liittyvät termit
Lisää kategoriasta: Luterilainen perinne
Augsburgin tunnustus
Vuonna 1530 laadittu luterilaisen uskon perusasiakirja, jonka Philipp Melanchthon kirjoitti ja joka esiteltiin keisari Kaarle V:lle. Se sisältää 28 artiklaa, jotka käsittelevät keskeisiä uskonkysymyksiä. Augsburgin tunnustus on edelleen luterilaisten kirkkojen tärkein tunnustuskirja.
Helvetin porteista -ilmaisu
Jeesuksen lupaus, että 'helvetin portit eivät voita' hänen seurakuntaansa (Matt. 16:18). Luterilaisessa perinteessä tämä korostaa, että kirkko on Kristuksen, ei ihmisten, ja se kestää kaikki hyökkäykset. Lupaus rohkaisee seurakuntaa vaikeina aikoina.
Katekismus
Kristillisen uskon oppikirja kysymys-vastaus-muodossa. Martti Luther kirjoitti kaksi katekismusta: Vähän katekismuksen (perheille) ja Ison katekismuksen (papeille). Vähä katekismus käsittelee kymmenen käskyä, uskontunnustuksen, Isä meidän -rukouksen, kasteen ja ehtoollisen.
Martti Luther
Saksalainen munkki ja teologi (1483–1546), joka käynnisti uskonpuhdistuksen naulaamalla 95 teesiään Wittenbergin kirkon oveen vuonna 1517. Luther korosti Raamatun arvovaltaa, pelastusta yksin armosta ja yleistä pappeutta. Hän käänsi Raamatun saksaksi ja uudisti jumalanpalveluksen.
Mikael Agricola
Suomalainen uskonpuhdistaja (n. 1510–1557), jota kutsutaan suomen kirjakielen isäksi. Hän opiskeli Wittenbergissä Lutherin johdolla ja käänsi Uuden testamentin suomeksi (1548). Agricola loi suomalaisen kirkkokirjallisuuden perustan ja uudisti Suomen kirkon luterilaiseksi.
Nikean uskontunnustus
Vuonna 325 Nikean kirkolliskokouksessa laadittu ja 381 täydennetty uskontunnustus, joka on kristillisen uskon laajin ekumeeninen tunnustus. Se muotoilee opin Kristuksen jumaluudesta, Pyhästä Hengestä ja kirkosta. Sitä lausutaan luterilaisessa messussa ehtoollisen yhteydessä.