Sade lakkaa yhtä äkkiä kuin alkoi. Pilvet repeävät ja valo tulee sisään kuin joku olisi avannut verhot maailman suurimmasta ikkunasta. Kaikki on kirkkaampaa sateen jälkeen. Vihreämpi vihreä, sinisempi sininen. Asfaltti kiiltää kuin peili ja puiden lehdet kantavat pisaroita kuin pieniä timantteja. Lintu laulaa — se, joka oli hiljaa koko sateen ajan. Nyt se laulaa kovempaa kuin koskaan, kuin se haluaisi kertoa kaikille: "Se meni ohi. Me selvittiin." Ilmassa on tuoksu, jolla ei ole nimeä. Maan ja veden ja vapauden tuoksu. Tuoksu, joka sanoo: kaikki on pesty puhtaaksi, voit aloittaa alusta. Ja ehkä me tarvitsemme sadetta. Ehkä tarvitsemme pimeitä päiviä jotta osaamme nähdä valon. Ja ehkä tarvitsemme kyyneleitä jotta osaamme hymyillä niin kuin hymyilemme nyt — sateen jälkeen.
— Tuntematon