Hauskoja ohjeita eläkkeelle jäävälle kirjoitetaan käskymuodossa, lyhyinä riveinä ja niin, että jokainen ohje pohjautuu juuri hänen työvuosiinsa. Viisi ohjetta riittää korttiin. Muoto on leikkisä käyttöohje uuteen elämänvaiheeseen, ja se toimii, koska ohje on tuttu tekstilaji: siinä joku kertoo, mitä pitää tehdä, ja nyt kukaan ei enää kerro.

Sisältö ratkaisee, ei kehys. Yleinen ohje kehottaa nukkumaan pitkään ja ostamaan kalastusvälineet. Hyvä ohje mainitsee sen kokoushuoneen, jossa hän istui kaksikymmentä vuotta.

Ohjelistan muoto ja pituus

Ohjeet kirjoitetaan imperatiivilla ja pidetään yhden rivin mittaisina. Jokainen rivi on oma käsky, eikä yhteen riviin mahdu kahta vitsiä.

  • Herää silloin kun heräät.
  • Pidä puhelin äänettömällä maanantaisin.
  • Käytä sähköpostin allekirjoitusta vain kalastusseuran viesteissä.
  • Juo ensimmäinen kahvi keittiössä, älä autossa.
  • Kerro tuuraajalle salasana vasta perjantaina.

Viisi riviä mahtuu kortin sisäaukeamalle käsin kirjoitettuna. Puheessa lista saa olla pidempi, kahdeksasta kymmeneen ohjetta, ja silloin kannattaa pitää tauko puolivälissä, jotta vieraat ehtivät nauraa.

Numeroitu lista näyttää kortissa jäykältä. Ajatusviivat tai pelkät rivinvaihdot riittävät, ja ne jättävät tilaa myös käsialalle.

Työelämästä otetut vitsit

Paras aineisto on työn arki, jonka kaikki juhlassa tunnistavat. Aamupalaveri, yhteinen kahvinkeitin, se yksi parkkiruutu, tulostin, joka tukkeutui aina samalla viikolla, asiakas, joka soitti perjantaisin viideltä. Nämä ovat konkreettisia asioita, ja konkreettinen vitsi naurattaa varmemmin kuin yleispätevä.

Kysy tarvittaessa työkavereilta kaksi tai kolme yksityiskohtaa. Ne ovat yleensä parempia kuin mitä itse muistat, ja ne kertovat samalla, millaisena hänet työpaikalla nähtiin.

Kaksi aihetta jätetään pois. Raha on niistä toinen, koska kukaan ulkopuolinen ei tiedä, riittääkö eläke tähän elämään. Terveys on toinen, ja se koskee myös vitsejä ikääntymisestä, polvista ja muistista. Vitsi, joka osuu johonkin, josta juhlittava on huolissaan, jää mieleen väärällä tavalla.

Eläkkeelle jäämisen tosiasiat kortin taustalla

Kortti menee helposti pieleen, jos se olettaa eläkeiän olevan sama kaikille. Vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneillä ikäraja sidotaan elinajanodotteen muutokseen, ja sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuonna 2030.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että kortin vitsi luvusta 65 osuu harhaan monen juhlittavan kohdalla. Turvallisempi tapa on puhua päivämäärästä, jona hän lopettaa, ei ikävuodesta.

Eläkkeelle ei myöskään jäädä sinä päivänä, kun ikäraja täyttyy. Eläkkeelle siirtyminen on siis tapahtuma, jonka ajankohdan ihminen valitsee itse tietyissä rajoissa.

Mittasuhteet kannattaa myös pitää mielessä ennen kuin kirjoitat vitsin yksinäisestä eläkeläisestä. Juhlittava ei siis siirry mihinkään reunalle, vaan hyvin suureen joukkoon.

Ohjeet, jotka vanhenevat nopeasti

Osa vitseistä kuluu loppuun ennen kuin kortti on ehtinyt hyllylle. Tylsistyminen on niistä yleisin: ohje, joka kehottaa keksimään tekemistä tai varoittaa kellon tuijottamisesta, olettaa tyhjän kalenterin, ja moni juhlittava on jo sopinut kevään matkat ja talkoot.

Tekniikkavitsit ovat toinen kulunut ryhmä. Ohje opetella käyttämään tietokonetta oli hauska silloin, kun eläkkeelle jäävä aloitti työnsä ennen tietokoneita. Nyt eläkkeelle jäävä on tehnyt koko uransa niiden ääressä, ja vitsi kertoo enemmän kirjoittajasta kuin lukijasta.

Kolmas ryhmä koskee puolisoa ja tuuraajaa: kumpaakaan ei kannata tehdä vitsin kohteeksi, vaikka nimen voi mainita lämpimästi.

Kortin ajoitus ja lahja

Läksiäiset pidetään tavallisesti viimeisenä työpäivänä tai sitä edeltävällä viikolla, ja kortti annetaan lahjan kanssa samassa hetkessä. Tämä kannattaa ottaa huomioon tekstissä: jos lahja on vaellussauvat tai kausikortti, viimeinen ohje voi osoittaa suoraan siihen, ja lahja saa perustelun ilman erillistä puhetta.

Kortti kannattaa kirjoittaa ennen kuin lahja on paketoitu. Näin teksti ja lahja puhuvat samasta asiasta, eikä kortissa lue kalastuksesta silloin, kun paketissa on puutarhasakset.

Jos juhlaan tulee ohjelmaa, ohjelista sopii sen alkuun. Muistelutuokio toimii sen jälkeen, koska vitsit ovat silloin lämmittäneet tunnelman ja vieraat uskaltavat kertoa omansa.

Kortin teksti ja puheen teksti

Kortti luetaan yksin, puhe kuullaan kerran. Ero näkyy siinä, miten paljon taustaa vitsi kestää.

Kortissa jokaisen ohjeen on toimittava yksinään. Lukija ei voi kysyä, mitä tarkoitat, joten sisäpiirin vitsi tarvitsee ympärilleen yhden selittävän sanan tai se jätetään pois.

Puheessa vitsiä voi pohjustaa. Kolme tavallista ohjetta, sitten yksi outo, sitten paluu tavalliseen: rytmi tekee vitsistä hauskemman kuin sanat. Lue teksti kerran ääneen ennen juhlaa ja poista jokainen rivi, joka ei mahdu yhdellä hengityksellä.

Kirjoita ohjeet aina samassa persoonassa. Sekoitus sinä-muotoa ja hän-muotoa kuulostaa siltä, että lista on koottu kahdesta eri tekstistä.

Viimeinen ohje

Vitsilista tarvitsee lopun, joka ei ole vitsi. Tavallisin ratkaisu on kirjoittaa viimeinen ohje suoraan ja lämpimästi: kiitos vuosista, tervetuloa käymään, pidä yhteyttä. Käänne tavallisesta ohjeesta vilpittömään on se kohta, jonka juhlittava lukee kahdesti.

Allekirjoitus tulee tyhjän rivin jälkeen. Jos kortti on koko työyhteisöltä, nimet kirjoitetaan kortin toiselle puolelle, jotta ohjelista pysyy kokonaisena.

Valmiita eläkkeelle jäämisen värssyjä kannattaa selata ennen kirjoittamista. Niistä näkee, mihin sävyyn muut ovat päätyneet ja mikä rivi toistuu niin usein, että se kannattaa jättää omasta kortista pois. Jos olet järjestämässä koko juhlaa, läksiäisten ohjelmaideat auttavat sijoittamaan ohjelistan oikeaan kohtaan iltaa.

Kirjoita lista valmiiksi viikkoa ennen ja lue se sitten uudelleen. Rivit, jotka naurattavat vielä toisella lukukerralla, menevät korttiin. Loput olivat hauskoja vain kirjoitushetkellä.